Tultiin, nähtiin ja ostettiin tyhjäksi.

Matka Helsinkiin kera ykkösten, kakkosten ja kuvataiteenperusopetuksen! Matka alkoi koululta 8:30 kohti Helsinkiä ja Kiasmaa, joka oli ensimmäisenä listalla. Kiasmaan menimme kaikki yhdessä ja kiersimme Ars11 näyttelyn. Sen jälkeen tiemme erkanivat. Kakkoset menivät Tuomas Kulhan johdolla vierailemaan Eduskuntatalolla, ykköset lähtivät Ateneumiin Esa Vekkelin kanssa ja kuvataiteenperusopetus Tennispalatsiin Aila Isotalon kanssa. Tässä vähän kohokohtia matkalta, lukiolaisten silmin.

Kiasma: Työt kiinnostavia, mutta päällimmäisenä mieleen jäi lehmien hännistä tehty afrikkalaisten maja sekä miesarmeija joka oli niin ikään tehty lehmänhännistä ja nahasta. Maja haisi kamalalle ja aivan aluksi luulimme että se on tehty hiuksista ja rastoista mutta niinpähän ei ollutkaan. Miesarmeijan nähdessä mieleen nousi ajatus onko lehmät tapettu vain häntien ja nahkojen vuoksi? Onneksi opettajamme kysyi sen puolestamme, vastaus miellytti: lehmät oli tapettu ensisijaisesti ravinnoksi, joka hyödytti tietysti taiteilijaa.

Ateneum: Se nyt oli mitä oli. Siellä oli vanhoja maalauksia kuuluisilta taiteilijoilta. Kuvat eivät itsessään kamalasti herättäneet kiinnostusta, mutta sen tekotavasta ja historiasta ainakin itse kiinnostuin enemmän. Maalauksia oli paljon ja emme edes kerinneet katsoa kunnolla kaikkia kun piti jo seuraavaan paikkaan keritä, pääasia oli että näki ne kuuluisimmat taulut sieltä. Portaissa oli fossiileja joista meille sitten vähän kerrottiin.

Eduskuntatalo: Kiasman jälkeen kakkosluokkalaiset suuntasivat melko tyhjään, mutta silti niin vaikuttavaan Eduskuntataloon. Kun pääsimme sisään ovesta, joka tietysti oli vieraita varten ja mahdollisimman sivussa, meitä odotti samanlainen näky kuin lentokentillä. Eikun takkia ja laukkua läpivalaisukoneeseen ja portin läpi. Kun vaatteet oli saatu naulakkoon, odottelimme opasta, joka tuota pikaa jo tulikin. Siitä sitten lähdimme kohti pääaulaa, johon pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan kun opas kertoi meille hieman Eduskuntatalon historiaa ja pääaulan tarkoitusta. Kaikkien yllätykseksi puheillemme poikkesi Ben Zyskowicz. Oli jännä katsoa kun opettajamme muuttui yhtäkkiä kuin pikkupojaksi, joka on saanut toivomansa leikkiauton, kun sai kätellä kyseistä kansanedustajaa. Sen jälkeen kävelimme Suomen hienoimpia portaita, ainakin niin joku väittää, minä en menisi vannomaan, mutta makunsa kullakin. Jokainen halukas sai myös kokeilla kuinka 550 kiloinen pronssiovi liikkuu ja hyvinhän se liikkui. Kierroksemme päättyi istuntosaliin, jossa pidetään eduskunnan täysistunnot. Kukapa olisi uskonut, että istuntosalin kupolikatto on tehty sokerista?

Ateneumista ja Eduskuntatalolta suunnattiin Kamppiin ja Forumiin. Ostoskeskuksiin siis! Kaikissa kaupoissa ei edes ehtinyt käymään, koska aika oli rajallinen ja kauppoja älyttömästi. Jouduimme siis samaistumaan ”stadilaisiin” joista jo Helsinkiin saavuttuamme saimme kuulla, että heillä on kiire joka paikkaan ja kävelyvauhti hipoo keskimäärin 8km/h kun taas me maalaiset otamme kaksi kilometriä rennommin. Eli siis kävelimme pikapikaa paikasta toiseen ja kaupasta kauppaan. Toisilla oli jopa niin kiire, että eivät ehtineet edes nähdä salkkari-Peppiä, joka oli eksynyt myös Kamppiin. Kyllä siinä rahaa kuluikin mutta hauskaa oli. Ostoskeskuksesta toiseen kävellessämme näimme myös ne kuuluisat cityhuuhkajat. Muut pysähtyivät ja kuvasivat niitä minkä kerkesi, kun me maalaiset rynnistimme niiden ohi. ”Näkeehän noita kotonakin” oli ajatuksissa päällimmäisenä siinä vaiheessa ja kotopuolessahan vähemmän näkee niin isoja kauppakeskuksia, joten hyvä kun ei niistä alettu kuvia ottamaan siinä vaiheessa. Kotimatkalla olivat matkustajat reissusta rähjääntyneitä ja väsyneitä, mutta kaiken kaikkiaan reissussa oli mukavaa ja kiitos siitä kuuluu kanssamatkustajille.

Seuraavaksi haastamme Jaakon kirjoittamaan perjantain vappuhäslingistä koululla ja muutenkin vapusta. :)

lukion 2 - Heini-

lukion 1 - Leena-Mary-

Vaalitunnelmia

Eduskuntavaalien tuloksia lasketaan parasta aikaa ja historian siipien havinaa voi kuulla ympäri Suomea. Lukio ei nyt ota kantaa vaalitulokseen, vaan pohtii hetkisen sitä, mitä tulevan hallituksen ja eduskunnan tulisi tehdä koulujen eteen tulevan neljän vuoden aikana. Tavoitteet on asetettu neljään eri kategoriaan.

1. Lisää opettajia
2. Enemmän tietotekniikkaa
3. Parempaa ruokaa
4. Parempia oppilashuoltopalveluja

Lisää opettajia

Miksi? No siksi, kun ryhmökoot ovat jo kestämättömän isoja monin paikoin. Opettajat kyllä selviävät isossakin ryhmässä, mutta oppilaathan siinä kärsivät. Lisää opettajia saadaan lisäämällä koulutuksen rahoitusta

Enemmän tietotekniikka

Miksi? No siksi, kun nykyinen yhteiskunta on tietoyhteiskunta, jossa kukaan ei enää kirjoita käsin. Muuta kuin koulussa. tähän on saatava muutos.

Parempaa ruokaa

Hyvä ruoka, parempi mieli, näin meille väittää mainos. Ja tottahan se on. Paremmalla ruoalla jaksaa, eikä aina tarvitse niiden poikaoppilaiden hakea sitä energiajuomaa ja karkkia lähikaupasta. Ruuan laadusta ei voi keittäjiä syyttää, vaan niitä resursseja, joilla he työtään tekevät. Lisää rahaa siis kouluruokailuun

Parempia oppilashuoltopalveluja

Miksi? Siksi, että syrjäytynyt, sairastunut nuori on yhtä kuin kallis nuori. Mitä aiemmin ongelmiin puututaan, sitä helpompaa kierre on oikaista. Tämäkin vaatii lisää rahaa.

Realismi

Raha ei riitä kaikkeen ja todennäköistä onkin, että koulu pyörii jatkossa yhä pienemmällä rahalla. Tällöin täytyy vain selviytyä ja joustaa. Mutta jos edes yhden noista neljästä asiasta saisi kuntoon, voisi edes olla hivenen tyytyväinen. Ken elää, se näkee.

-Tuomas

Ensi viikon blogikirjoittajaksi haastan lukion 1-2 luokkalaiset, aiheena Helsingin reissu ja sen kohokohdat.

Tavallinen vai tavaton?

Tämän viikon blogikirjoituksen aiheena on siis tavat. Aihe on viime päivinä ollut koululaisten huulilla. Viime tiistaina koululla vieraillut tapakouluttaja esitti sen verran voimakkaita näkemyksiä hyvistä tavoista, että keskustelun laajuus ei ole ollut yllätys.

Yhdestä asiasta olen tapakouluttajan kanssa tismalleen samaa mieltä: Hyvä käytös ja hyvät tavat ovat meidän tärkein käyntikorttimme. Onnekseni voin sanoa, että suurimmalla osalla koulumme oppilaista ja opettajista tämä käyntikortti on hyvässä kunnossa. Koulumme hyviä käytänteitä ovat muun muassa se, että jokaista tervehditään ja toivotetaan hyvät huomenet. Tavat määrittelevät suhteitamme toisiin ihmisiin ja mielestäni koulussa käyttäydytään hyvin. Mitä sitten on hyvä käytös ja hyvät tavat? Ne eivät ole mitään päälleliimattuja "small talk"-tapoja, vaan hyviin tapoihin kuuluu tilnateen mukainen käytös. On hyvän tavan mukaista sanoa, että joku harmittaa, jos joku harmittaa, ei silloin tarvitse esittää "happy facea". Vastapuoli vastaavasti osaa hyvien tapojen mukaan ottaa toisen huonon päivän huomioon omassa käytöksessään ja omissa tavoissaan.

Parannettavaa toki löytyy aina. Koulussamme suurin tapaongelma on...Onnellinen tilanne, sillä selkeästi suurinta ongelmaa ei ole. Pieniä ongelmia löytyy aina: jollakin on aina purkka suussa tunnilla, joku häiritsee, joku ei tervehdi, onhan näitä. Mutta tapojen parantaminen lähtee meistä itsestämme. Jos nyt jokainen blogin lukija tekee lupauksen, että huomenna teen jotain tavallista. Tällä tarkoitan tietysti sitä, että tekee hyvän tavan mukaisen teon jollekin vähän vieraammalle tyypille tekemättä siitä isompaa numeroa. Arkipäivän hyvä käytös on ihan tavallista toimintaa vaan. Ei se niin tavatonta ole. Ja muistakaa vanha viisas sananlasku: hyvät tavat kaunistavat. Minulla ainakin on nyt kaunis olo, kun sain blogitekstin tehtyä, hyvien tapojen mukaisesti, ajallaan.

-Tuomas

Ensi viikon kirjoittajaksi haastan rehtori Kaitsun tai jonkun hänen valtuuttamansa opettajan. Aiheena on lähestyvien vaalien vuoksi ajatusleikki: mitä uuden, valittavan eduskunnan tulisi muuttaa koulumaailmassa.