Ylioppilaan puhe kevätjuhlassa

Tässä skannattuna kuvana uuden ylioppilaan, Heini Pentinmäen puhe lakkiaisissa

Juhlapuheita

Kouluvuosi on taas takana ja uudet ylioppilaat lakitettu. Vaikka päivän sää ei mikään kesäinen olekaan, ei se juhlatunnelmaa estä. Seuraavassa Tuomas Kulhan uusille ylioppilaille pitämä puhe. Kuvia ja uuden ylioppilaan Heini Pentinmäen puhe tulossa. Mukavaa kesälomaa kaikille ja onnea kaikille koulunsa päättäneille!

Hyvä juhlaväki. Millainen päivä sulla on huomenna? Elämme projektien maailmassa ja olemme aina matkalla jonnekin ja minne ikinä päätyykin, on puolitiessä jossain, näin egotripin loistavan matkustaja-kappaleen sanoja lainatakseni. Tänään on yhden kolmivuotisen taipaleen päätepysäkki ja teidän juhlapäivänne.

Nyt ylioppilaiksi valmistuva ryhmä on minulle erityisen rakas. Aloitimmehan me tässä lukiossa samana päivänä kohta kolme vuotta sitten. Muistatko sinä sen päivän? Olemme kulkeneet yhdessä tämän matkan ja uudet haasteet jo odottavat. Mutta maltetaan vielä hetki, pysähdytään ja vedetään kolme yhteistä vuottamme yhteen. 

Kuten tiedätte, olen innokas urheilumies ja tykkään viljellä urheiluaiheisia vertauksia, myös opetuksen lomassa. Onpa joskus ja huom. vain joskus käynyt niin, että näitä vertauksia kertoessa on varsinainen opetettava asia unohtunut. Penkkaripäivänä vertasin teitä urheilujoukkueeseen. Ja miten somasti sattuikin, että ylioppilaita valmistuu tänään lukiostamme 11 kappaletta eli yhden jalkapallojoukkueen verran. Jalkapallojoukkue muodostuu maalivahdista, puolustajista, keskikenttäpelaajista ja hyökkääjistä. Ja valehtelematta voin sanoa, että meillä on kasassa todellinen dream team, unelmajoukkue.

Joukkueen maalivahdin täytyy olla sporttinen ja yritteliäs. Sellainen joka uskoo itsensä lisäksi myös edessään pelaavaan joukkueeseen. Joukkueemme maalivahti on Tarmo. Tarmon sporttisuus näkyy esimerkiksi suoritettuna lukion liikuntadiplomina.

Puolustuksen täytyy olla rautaa eikä se saa jättää maalivahtia pulaan. Puolustajat ovat joukkueen tukijalka, jotka hoitavat oman tehtävänsä siitä isommin ääntä pitämättä. Puolustajiin voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Puolustuslinjassamme pelaavat Lassi, Vilma, Linda ja Salla. Puolustajien täytyy myös tukea keskikenttää ja hyökkäystä ottamalla välillä näkyvämpää roolia. 

Keskikentän täytyy ylläpitää kenttätasapainoa hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Keskikentän täytyy tehdä runsaasti töitä, luovuutta unohtamatta. Luovuus johtaa keskikentällä tosin joskus sooloiluun, mutta sooloilukin on mahdollista silloin, kun muu joukkue pystyy paikkaamaan sooloilijan joskus ottamat harha-askeleet. Keskikentällämme pelaavat Nelli, Ella-Mari, Mira ja Paavo. Luovuus ja työnteko näkyvät keskikentällämme suoritettujen lukiodiplomien muodossa. Kuvataiteen lukiodiplomin ovat suorittaneet Nelli ja Ella-Mari, Paavo on suorittanut musiikin ja Mira liikunnan lukiodiplomin. Suoritettujen lukiodiplomien määrä osoittaa nyt valmistuvan ryhmän oma-aloitteisuutta ja on mukava tietää, että diplomien suorittaminen on levinnyt myös alemmille lukioluokille, sillä kakkosistamme kuvataiteen lukiodiplomin on jo suorittanut Stiina Lindholm. 

Joukkueen hyökkääjien täytyy olla ulospäin suuntautuneita, aktiivisia, tarpeen vaatiessa myös hivenen röyhkeitä ja itsekkäitä. Monesti hyökkääjät ovat ulkoapäin katsottuna joukkueen näkyvimpiä pelaajia. Joukkueemme hyökkääjät ovat Heini ja Mari. On kuitenkin syytä muistaa, että hyökkääjät saavat tulosta aikaan muun joukkueen heitä tukiessa. 

Hyvä joukkue ei ole vielä erinomainen joukkue. Teistä tekee erinomaisen joukkueen se, että te pelaatte hyvin yhteen. Autatte toisianne, tuette ja kannustatte. Erinomainen joukkue on paljon enemmän kuin osiensa summa. Erinomaisessa joukkueessa uskaltaa yrittää. Ja erinomaisessa joukkueessa ei ole aidosti väliä sillä, kuka tekee maalin, sillä toisen onnistumisesta pystyy nauttimaan. Teidän joukkueenne on niin hyvä, että monesti olisin halunnut mukaan peliin. Olen nauttinut työstäni teidän kanssanne ja usein olen suorastaan puhkunut työintoa. Toivottavasti innostuneisuuteni on välittynyt myös teille.

Kuten totesin teille penkkaripäivänä, olette nyt siinä vaiheessa, että loppu on teistä kiinni. Ohjeet ja neuvot on annettu ja suoritus teidän käsissänne. Ihan kuten jalkapallossa valmentaja ei voi tehdä suorituksia kentällä pelaajien puolesta, ei opettajakaan voi tehdä teidän puolestanne koetilanteessa muuta kuin uskoa ja toivoa parasta. Vertasin silloin ylioppilaskirjoituksia jalkapallon rangaistuspotkuun. Miten mahtavaa onkaan se, että teistä jokainen täräytti pallon maaliin. Nyt saa tuulettaa! Olkoon tämä sitten se viimeinen virallinen huono juttu: kun tuuletatte tänään hienoa saavutustanne, muistakaa että ihan kuten jalkapallossakin niin ilman paitaa tuulettaminen johtaa varoitukseen..

Puheen aluksi mainitsin elämän projektiluonteisuuden. Meidän osaltamme kolmen vuoden projekti päättyy tänään. Hieno joukkueemme hajoaa. Lähdemme kukin kohti uusia haasteita. Varmasti mielessä on paljon kysymyksiä ja epävarmuuttakin siitä, mitä huominen tuo tullessaan. Tämä huoli tulevasta ja epävarmuus saattaa kalvaa myös teidän vanhempianne. Minä olen kuitenkin varma siitä, että me kyllä pärjätään. Minulla on teille vain yksi pyyntö: hymyillään kun tavataan.  

Millainen päivä sulla on huomenna? Ai, mulla on normipäivä. Mutta ei kanneta huolta huomisesta tänään, ei mietitä tulevaisuuden projekteja vaan muistetaan Miljoonasade-yhtyeen sanoittajan Heikki Salon neuvo: Huomenna on päivä uus, mutta tänään juhlitaan.

Mestaruustunnelmia

Ei tullut lätkän MM-kisoista tänä keväänä kultaa, mutta kultaa on kuitenkin huuhdottu muualla. Nimittäin Honkajoen opettajat nappasivat historiallisen pesäpallon aluemestaruuden Porissa maanantaina 21.5. Saavutus on huikea, sillä vastustaja oli kovaa luokkaa. Seuraavassa lyhyt ja täysin puolueeton kuvaus pelin tapahtumista ja ratkaisuvaiheista.

Honkajoen opettajien joukkue lähti matkaan kymmenen rohkean pelaajan voimin. Ammattikuskina reissulla toimi joka alan ammattilainen, 3-vahti ja numerolla 7 lyönyt Juha. Bussimatkan aikana lyötiin lukkoon pelitaktiikka ja merkki. Molemmat tosin osoittautuivat liian vaikeiksi toteuttaa itse pelissä. Taktinen maestro, ikiliikkuja ja reissun organisoija, joukkueen kapteeni, koppari ja kärkietenijä Heikki tiivisti joukkueen taktiikan ja koko reissun idean osuvasti. Kyseessä on ensisijaisesti TyKy-reissu(TyKy=Työkyvyn ylläpito) ja vasta toissijaisesti hampaat irvessä haemme voiton-reissu. Numerolla 2 ja lukkarina (jostain käsittämättömästä syystä) toimi Tuomas, numerolla 3 ja kakkosvahtina Teija, nelosena ja ykkösvahtina miltei ammattipesäpalloilija Arto, vitosella ja kakkospolttajana suoraan tärkeisiin työtehtäviin  palannut Kalle, etukentän siepparina sähäkästi liikkunut ja numerolla 6 Ninni, 8 ja toisena kopparina suorastaan tulisen pippurinen Sanna ja kolmospolttajana ja numerolla 9 joukkueen rääväsuu Mervi. Joka paikan jokerina toimi Ähtärin oma poika Jari. Pelinjohtajakin meillä oli, nimittäin Joonatan.

Itse pelihän oli selvä jo alusta alkaen. Ensimmäisessä vuorossa pelattiin paloton kierros ja sen jälkeen vuoro poikki kahdesta palosta. Aina erehtymätön kapteenimme Heikki voitti hutunkeiton ja aloitimme sisävuorolla. Kaksi juoksua oli lämmittelyä. Ulkovuorohan oli sitten täyttä rautaa, ainut annettu juoksukin tuli harhaheitolla. Taisi aurinko paistaa sen verran Teijan silmiin, että pallo livahti pöpelikköön...Toinen vuoro pelattiin suoraan kolmesta palosta poikki ja siinä upea ja urheilullinen tiimimme teki kaksi lisäjuoksua. Vastustajan sisävuoro nollattiin täysin, sillä kolme paloa oli taululla jo neljän lyöjän jälkeen. Ensimmäisen jakson viimeisessä sisävuorossa, kahdella palolla, tilanteen ollessa edellään 4-1, alkoi iso mylly pyörimään. Honkajoen opet tekivät kentällä mitä tahtoivat, vastustajan vikistessä perässä. Erityisesti Kallen läpilyönti oli komeaa katsottavaa, kolme juoksua! Kahdella palolla 6 juoksua ja taululle tylyt numerot 10-1 ennen vastustajan viimeistä sisävuoroa. Siinä annoimme säälistä Ulvilan opettajille yhden lyödynkin juoksun, joten ensimmäinen jakso päättyi lukemin 10-2. (Kait, saattoi olla enemmänkin, mutta mitä väliä, olimme murskaavan ylivoimaisia.)

Toisella jaksolla,, lähinnä vastustajan kunnon vuoksi, päätettiin pelata vain kaksi vuoroparia. Ulvila aloitti sisällä ja ei luonnollisesti saanut juoksuakaan, paikkoja kyllä. Sen sijaan meidän jengi jatkoi meidän peliä ja teki 4 juoksua ja peli oli paketissa. Ulvila kävi vielä sisävuorossa ja teki pari juoksua, mutta minkäs teet, toinen jakso kotiin lukemin 4-2 ja Honkajoelle voitto suoraan jaksoin 2-0!

Voittoa juhlittiin opettajille tyypilliseen tapaan töiden merkeissä, pitämällä mitaleja kaulassa seuraavana päivänä. NYT POIKA SAUNOO. Niitä mitalikahveja kyllä odotetaan. Mutta joka tapauksessa TORILLA TAVATAAN.

ps. Kun lukuvuoden päätteessä taas pelataan pesäpalloa, opettajat vastaan oppilaat, niin mitä mahdollisuuksia oppilailla muka on ALUEMESTAREITA vastaan.

Seudun juttu blogiversiona

Kävimme koko lukion voimin Helsingissä perjantaina 13.4 tutustumassa Ateneumiin, Kiasmaan ja eduskuntataloon Tuomas Kulha ja Aila Isotalon johdolla. Tämän päivän Kankaanpään seudussa oli juttua reissusta, mutta koska kaikki eivät seutua lue, tässä juttu myös sähköisesti. Hyvää julkisuutta koululle, jälleen kerran. Hyvä me! Tekstit Jeremy Webb ja Eeva Herrala.

We ventured to Helsinki during school on Friday 13^th, it was a dangerous trip and we’re all very brave for having attempted such a feat. The length of time from Honkajoki to Helsinki by bus was around 4 hours

The first of the sights on the list for us was the Ateneum, which is a pretty big museum of Finland. It houses an extremely large collection of classical art from the past few centuries, with thousands of paintings and tonnes of sculptures, and we were able to view many Finnish born masterpieces here. We saw the famous ‘Taistelevat metsot’, painted by Ferdinand von Wrightin, and ‘Haavoittunut enkeli’ - Hugo Simberg.

Second was the Kiasma, which is the contemporary art museum in Helsinki, on Mannerheimintie,. This one was far more interesting to look around for a while, a pretty odd collection of modern art, and most of it was fascinating to see.

Getting the opportunity afterwards to explore downtown Helsinki and look around was fantastic and it really is a special and unique city. I really loved the place and was most interesting city I’ve ever visited to, and feels like a far more ‘cultural’ and diverse city than Auckland city. 

Sillä välin kun lukion ykkösluokkalaiset olivat Kiasmassa, kakkosluokkalaiset olivat Eduskuntatalolla. Useammat kakkosluokkalaisista eivät olleet käyneet koskaan Eduskuntatalolla, joten nyt oli jo korkea aika. Odottelimme jonkun aikaa pääsyä Eduskunnan ovista sisään, tietysti meidän piti mennä sivuovista, sillä emmehän olleet kutsuttuja. Joku taisi mainitakin, että seuraavalla kerralla tulen pääovista. Eduskuntataloon ei ollut mitenkään helppo päästä, sillä turvatarkastus oli tiukka.

Kovasta yrityksestä huolimatta emme saaneet kansanedustajaa esittelemään meille Eduskuntataloa. Tyydyimme oppaan esittelemään kierrokseen, joka yritti kertoa kaiken olennaisen. Kierros päättyi täysistuntosaliin, joka oli pettymykseksemme aivan tyhjä ja hiljainen.

Lukiomarkkinointia parhaimmillaan!

Yhteishaku on alkanut ja monet yhdeksäsluokkalaiset ovat tekemässä päätöksensä jatko-opiskelu paikastaan. Honkajoen lukiota on käyty esittelemässä Honkajoen lähikunnissa Karviassa, Siikaisissa ja Isojoella. Lukiomarkkinointi reissuilla on ollut mukana kaksi mainiota opettajaa ja joukko lukio-opiskelijoita eri vuosikursseilta. 

Lukionmarkkinointikäynnit eri paikkakunnilla ovat tärkeitä, sillä silloin omasta lukiosta saadaan kerrottua kattavasti kaikki olennainen ja miksi kannattaisi valita juuri lukio-opiskelu. Siinä saadaan myös kerrottua lukion vahvuuksia ja miksi kannattaisi tulla juuri Honkajoen lukioon. On myös erittäin tärkeää mennä henkilökohtaisesti kertomaan omasta lukiosta, koska monilla ihmisillä on ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä, eivätkä he välttämättä tiedä koko lukion olemassaolosta mitään. Täytyy mennä puhumaan ihmisille niin kuin poliitikotkin tekevät, että saavat suosiota!

Lukioesittely on aika helppoa käytännössä. Tarvii vain joukon yhdeksäsluokkalaisia joille höpistään lukio-opiskelusta, kerrotaan lukiosta kattavasti ja mielenkiintoisesti, jaetaan esitteitä ja näytetään kuvia tapahtumista. On hyvä tuoda esille sekin, ettei lukio-opiskelu ole pelkkää raatamista vaan on erilaisia teemapäiviä, reissuja, tapahtumia yms. 

Esittelyssä on tärkeää olla mukana myös opiskelijoita, jotta saadaan heidänkin näkemyksiään opiskelusta. Kilpailu uusista opiskelijoista eri lukioilla on kovaa ja tietysti Honkajoen lukion esittelyssä korostetaan oman lukion vahvuuksia. Honkajoella uudet lukion ykkösluokkalaiset saavat oppikirjat, läppärit ja koulukyydin ILMAISEKSI. Tämä on valtava säästö lukio-opiskelussa. Yhtenä suurena etuna pidän koulupäivän pituutta, sillä se loppuu viimeistään puoli kolme joka päivä. Jää paljon vapaata aikaa, jota voi käyttää harrastuksiin yms. Lukiomme pienuudesta on etua, sillä lukiossa kaikki tuntevat toisensa ja tulevat toimeen kaikkien kanssa. Opetusryhmät ovat melko pieniä ja tietysti mukavat ja pätevät opettajat ovat ISO +!

Se jää sitten nähtäväksi, kuinka kannattavia esittelyreissut oli, kuinka moni kiinnostui ja kuinka moni tulee opiskelemaan Honkajoelle. Siitä se ei ainakaan ole kiinni, etteikö olisi markkinoitu! :)

Eeva

Uutta virtaa uuteen vuoteen!

Virta vähissä? Välillä oli, onneksi ei kovin pitkään kuitenkaan. Mitäpä jos sähkökatkos olisi jatkunut pidempään? Satakunnassakin yli sadassa savussa kai tilanne on päällä edelleen tätä kirjoitettaessa. Sitä voi vain kuvitella, mitä kaikkea se tarkoittaa.

Palataan siis vielä toviksi myrskyn silmään ja sen opetuksiin: Millaista olisi sähkötön elämä pidemmän päälle? Pahimmassa tilanteessa ei valoa, lämpöä, vettä, polttoainetta, yhteyksiä ulkomaailmaan, läheisiin, kavereihin - ja ulkona pakkasta 25 astetta. Onko yhteiskuntamme ja elämäntyylimme jo liian haavoittuva ja sähköriippuvainen? Itsestäänselvyydet ovat napin painalluksen ja vipuhanan päässä. Näitä paitsi ovat miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa ihan "joka päivä ja joka ikinen yö", arvostamaani lyyrikkoa Martti Syrjää lainatakseni.

Uhkakuvat eivät tule mieleen silloin, kun kaikki pelaa. Vaitän kuitenkin, että tällaiset vuodenvaihteessa koetut pikku kriisit ovat vain hyväksi meille ns. hyvinvointivaltion asuttavaksi saaneille "lottomiljonääreille" - ja ihan konkreettista hyvää tilinpäätöksiin tämä tuonee vaikkapa aggrekaattien, kaasukeittimien ja öljylämmittimien myyjille. Niinpä vinkkinä vuoden ensimmäisiin ainekirjoituksiin eri kielillä tarjoan: Viikko ilman sähköä. Ja oppilaiden kirjoituksia rohkeasti esille blogiin myös!

Sähkökriisitä, lomasta ja kenties vuoden tärkeimmästä juhla-ajastakin on siis selvitty! Normiarki jatkuu ja ehkä hyvä niin, vaikka välillä on niin hienoa elää ilman aikatauluja, velvoitteita ja arjen paineita. Voi olla kuitenkin helpottavaa taas palata strukturoituun arkirytmiin ja rutiiniin - niin ja nauttia ihan tavallisesta arkiruuasta kotona ja koulussa.

Valo pääsee pikku hiljaa voitolle pimeästä ja kohti kevättä mennään. Toivon, että iloa, valoa ja virtaa riittää niin pirtteihin kuin sydämiinkin. Yksi uuden vuoden lupaus sopinee meille kaikille: pidetään yhä parempaa huolta itsestämme, toisistamme, perheistämme ja arvokkaista yhteisöistämme! Silloin voimme kaikki paremmin ja jaksamme yli pienten ja suurempienkin kriisien.

Loppiaisviikolla, kun te opettajat ja koululaiset vietitte vielä lomaa, puursivat rehtori ja kanslisti jo toimistossaan ja ainakin yksi hyvä työ tuli tehtyä: rehtorin "koppi" on nyt yhteiskoulun rehtorin ja lukion apulaisrehtorin jaettu ja avoin toimistotila eli tervetuloa messiin Tuomas!

Oikein mainiota, antoisaa ja tuloksellista kevätlukukautta ja uutta vuotta 2012 kaikille!

Joulujuhlatunnelmia

Lukukausi on taas takana. Lukukausi päättyi mukavaan joulujuhlaan. Seuraavan, Tuomas Kulhan pitämän juhlapuheen myötä, hyvää ja rauhallista joulua koko koulun väelle

Hyvä jouluväki

Onkos tullut tonttuiltua? Itse ainakin olen kokenut itseni aina tasaisin väliajoin melkoiseksi tontuksi kun työskentelen sekä yläasteelaisten, lukiolaisten että opettajien kanssa, unohtamatta hallintotyötä ja Kankaanpään oppitunteja. Välillä on tunne, että on aina kiire ja väärässä paikassa väärään aikaan, tai pikemminkin, ei koskaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onkin heti alkuun syytä kiittää kaikkia, niin oppilaita kuin koulun opettajia ja muuta henkilökuntaa siitä, että olette pitäneet tontun kartalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Kiitos myös sille yhdelle Kankaanpään yhteislyseon opettajalle, joka ennen oppitunnin alkua kysyi minulta: onko tuo uutta muotia vai onko sinulla paita väärinpäin päällä? Kyllä se paita väärinpäin oli, tämä oli vain yksi pieni esimerkki siitä, mitä kiireessä joskus tulee tehdyksi. Syyslukukauden koulutyö on joka tapauksessa takana. Mitä erityistä sinulle jäi lukukaudesta mieleen? Läppärit? Tapahtumat? Jouluruoka? Kaverit? Opettajat?

Minulle ainakin syksystä on jäänyt päällimmäisenä mieleen koulumme toisista välittävä ilmapiiri. Toisista välittäminen näkyy arkisessa koulutyössä monin eri tavoin. Kerron pari esimerkkiä, jotka ovat jääneet erityisen hyvin minulle mieleen. Mainitsin aiemmin tuon kiireen. Eräänä päivänä olin viemässä erästä oppilasta tekemään uusintakoetta. Siinä käytävää pitkin kävellessä oppilas sanoi, että vitsit sää kävelet lujaa. Jäin siinä hetkeksi miettimään näitä sanoja ja totesin, että eihän tässä mihinkään kiire ole, ei se koe karkaa eikä oma oppituntini siitä kärsi, että kävelen vähän hitaammin. Toinen ja vielä kuvaavampi esimerkki on mielestäni se avoimuus, joka koulussamme vallitsee. Eräänä päivänä muuan lukiolainen sanoi minulle, että olet viime aikoina ollut kireä, väsynyt, etkä oma iloinen itsesi. Myönnettäköön, lause osui maaliinsa. Mutta olennaista tässäkin tapauksessa oli se, että koulussamme uskalletaan sanoa ääneen jos jokin asia painaa mieltä. Tämä on sitä oikeaa välittämistä. Kysytään mitä kaverille kuuluu ja autetaan toisia. Toivottavasti tämä välittämisen ilmapiiri on tarttunut myös koulussamme tänä syksynä aloittaneisiin opettajiin, seiskoihin ja lukion ykkösiin.

Tietysti syksyn mittaan on järjestetty lukuisa joukko erilaisia tapahtumia. Niitä on nyt turha tässä ryhtyä luetteloimaan, muuten en ehtisi puheenvuorossani muuta sanoakaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette tehneet työtä yhteisten tapahtumien onnistumiseksi, kiitos myös joulujuhlamme järjestelyihin osallistuneille. Erityisesti kiitän kaikkia oppilaitamme, jotka ovat osallistuneet tapahtumiin iloisella ja reippaalla mielellä.

Mistä voisin olla kiitollinen tänä jouluna? Minä ainakin olen kiitollinen siitä, että saan kaiken kiireen ja tohinan keskellä rauhoittua joulun viettoon. Usein varoitellaan turhasta jouluhössötyksestä. Mutta mikään juhla ei kuitenkaan valmistu ilman vaivannäköä. Varokaa silti liiallista kiirettä ja pysähtykää nauttimaan. Moni ottaa vapaa-ajastakin hirveän stressin, mitä kaikkea pitääkään ehtiä tehdä kun kerran lomalla on. Viettäkää rauhallinen joulu. Minä ainakin vietän. Joulunviettoon on mukava lähteä kun tietää, että loman jälkeen saa palata, ehkä muutaman kilon lihoneena, paikkaan jossa on hyvä olla.

Toki vuoden vaihtuessa on tapana luvata jotain. Mitä sinä voisit luvata tulevalle vuodelle? Minä ainakin lupaan oppilaille että yritän pitää luokkani tietokonepöydän siistinä, lupaatko sinä muistuttaa minua tästä lupauksesta? Opettajille voisin luvata, että pidän oman työpisteeni siistinä opettajainhuoneessa. Tästä lupauksesta  saan taatusti muistutuksia ilman eri pyyntöjä! Toivotan teille kaikille hyvää joulua ja onnea tulevalle vuodelle.