" Oliko ennen kaikki paremmin? Mistäpä mä sen tietäisin?" Näin kysyy Neljä Ruusua kappaleessaan palava taivas. Kysymystä pohdittiin myös tämän kevään äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa. Itse pidin kyseistä tehtävää loistavasti laadittuna taulukoineen kaikkineen. Mutta oliko kaikki paremmin ennen? Tätä kysymystä pohdittiin luonnollisesti paikoissa pyhimmässä, opettajienhuoneessa. Selkeää vastausta kysymykseen heterogeeninen laumamme ei saanut, mutta keskustelun taso ja polveilu oli mieleenjäävää. Osa kritisoi nykyajan kovin kiireistä ilmapiiriä, netin ylivaltaa(joka muuten oli myös yksi tehtävä kirjoituksissa, nimittäin pilaako netti aivomme) ja kertakäyttökulttuurin mukaan tuomaa tavaramäärää.
Entä sitten koulumaailma, oliko koululla ennen kaikki paremmin? Kiire on lisääntynyt, silti tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Oppilaat vaativat enemmän oikeuksia, mutta miten velvollisuudet? Toisaalta opettajien rooli on ainakin julkisessa keskustelussa ollut muutoksen kourissa. Opettaja ei enää opeta, vaan oivaltaa oppimaan. Onko siinä sitten muutos parempaan vai oliko tässäkin asiassa ennen kaikki paremmin. Toisaalta nykyajan tietotekniikan mukaan tuomat mahdollisuudet antavat opettajalle valtavasti pelivaraa. Netistä saa irti paljon, kun vain osaa löytää. Parhaimmillaan tekniikka helpottaa arjen kiireitä niin, että kiire väistyy ja itse oppilaan kohtaamiselle jää enemmän aikaa. Aina on kyse ajasta ja yleensä sitä on liian vähän. Jospa me jokainen luvattaisiin huomenna hengähtää vähän, hidastaa, kysyä kaverilta, mitä sinulle kuuluu. Pysäyttää kiire ja miettiä kysymystä vastaukseen, oliko ennen kaikki paremmin, ilman kiirettä, ilman tavoitetta lopputulokseen. Ehkä silloin oivallamme senkin, oliko ennen kaikki paremmin.
-Tuomas
Ensi viikon kirjoittajaksi haastan rehtori Kai Sundströmin aiheena vesi, voima vai haaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti