Ei tullut lätkän MM-kisoista tänä keväänä kultaa, mutta kultaa on kuitenkin huuhdottu muualla. Nimittäin Honkajoen opettajat nappasivat historiallisen pesäpallon aluemestaruuden Porissa maanantaina 21.5. Saavutus on huikea, sillä vastustaja oli kovaa luokkaa. Seuraavassa lyhyt ja täysin puolueeton kuvaus pelin tapahtumista ja ratkaisuvaiheista.
Honkajoen opettajien joukkue lähti matkaan kymmenen rohkean pelaajan voimin. Ammattikuskina reissulla toimi joka alan ammattilainen, 3-vahti ja numerolla 7 lyönyt Juha. Bussimatkan aikana lyötiin lukkoon pelitaktiikka ja merkki. Molemmat tosin osoittautuivat liian vaikeiksi toteuttaa itse pelissä. Taktinen maestro, ikiliikkuja ja reissun organisoija, joukkueen kapteeni, koppari ja kärkietenijä Heikki tiivisti joukkueen taktiikan ja koko reissun idean osuvasti. Kyseessä on ensisijaisesti TyKy-reissu(TyKy=Työkyvyn ylläpito) ja vasta toissijaisesti hampaat irvessä haemme voiton-reissu. Numerolla 2 ja lukkarina (jostain käsittämättömästä syystä) toimi Tuomas, numerolla 3 ja kakkosvahtina Teija, nelosena ja ykkösvahtina miltei ammattipesäpalloilija Arto, vitosella ja kakkospolttajana suoraan tärkeisiin työtehtäviin palannut Kalle, etukentän siepparina sähäkästi liikkunut ja numerolla 6 Ninni, 8 ja toisena kopparina suorastaan tulisen pippurinen Sanna ja kolmospolttajana ja numerolla 9 joukkueen rääväsuu Mervi. Joka paikan jokerina toimi Ähtärin oma poika Jari. Pelinjohtajakin meillä oli, nimittäin Joonatan.
Itse pelihän oli selvä jo alusta alkaen. Ensimmäisessä vuorossa pelattiin paloton kierros ja sen jälkeen vuoro poikki kahdesta palosta. Aina erehtymätön kapteenimme Heikki voitti hutunkeiton ja aloitimme sisävuorolla. Kaksi juoksua oli lämmittelyä. Ulkovuorohan oli sitten täyttä rautaa, ainut annettu juoksukin tuli harhaheitolla. Taisi aurinko paistaa sen verran Teijan silmiin, että pallo livahti pöpelikköön...Toinen vuoro pelattiin suoraan kolmesta palosta poikki ja siinä upea ja urheilullinen tiimimme teki kaksi lisäjuoksua. Vastustajan sisävuoro nollattiin täysin, sillä kolme paloa oli taululla jo neljän lyöjän jälkeen. Ensimmäisen jakson viimeisessä sisävuorossa, kahdella palolla, tilanteen ollessa edellään 4-1, alkoi iso mylly pyörimään. Honkajoen opet tekivät kentällä mitä tahtoivat, vastustajan vikistessä perässä. Erityisesti Kallen läpilyönti oli komeaa katsottavaa, kolme juoksua! Kahdella palolla 6 juoksua ja taululle tylyt numerot 10-1 ennen vastustajan viimeistä sisävuoroa. Siinä annoimme säälistä Ulvilan opettajille yhden lyödynkin juoksun, joten ensimmäinen jakso päättyi lukemin 10-2. (Kait, saattoi olla enemmänkin, mutta mitä väliä, olimme murskaavan ylivoimaisia.)
Toisella jaksolla,, lähinnä vastustajan kunnon vuoksi, päätettiin pelata vain kaksi vuoroparia. Ulvila aloitti sisällä ja ei luonnollisesti saanut juoksuakaan, paikkoja kyllä. Sen sijaan meidän jengi jatkoi meidän peliä ja teki 4 juoksua ja peli oli paketissa. Ulvila kävi vielä sisävuorossa ja teki pari juoksua, mutta minkäs teet, toinen jakso kotiin lukemin 4-2 ja Honkajoelle voitto suoraan jaksoin 2-0!
Voittoa juhlittiin opettajille tyypilliseen tapaan töiden merkeissä, pitämällä mitaleja kaulassa seuraavana päivänä. NYT POIKA SAUNOO. Niitä mitalikahveja kyllä odotetaan. Mutta joka tapauksessa TORILLA TAVATAAN.
ps. Kun lukuvuoden päätteessä taas pelataan pesäpalloa, opettajat vastaan oppilaat, niin mitä mahdollisuuksia oppilailla muka on ALUEMESTAREITA vastaan.
