Lukukausi on taas takana. Lukukausi päättyi mukavaan joulujuhlaan. Seuraavan, Tuomas Kulhan pitämän juhlapuheen myötä, hyvää ja rauhallista joulua koko koulun väelle
Hyvä jouluväki
Onkos tullut tonttuiltua? Itse ainakin olen kokenut itseni aina tasaisin väliajoin melkoiseksi tontuksi kun työskentelen sekä yläasteelaisten, lukiolaisten että opettajien kanssa, unohtamatta hallintotyötä ja Kankaanpään oppitunteja. Välillä on tunne, että on aina kiire ja väärässä paikassa väärään aikaan, tai pikemminkin, ei koskaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onkin heti alkuun syytä kiittää kaikkia, niin oppilaita kuin koulun opettajia ja muuta henkilökuntaa siitä, että olette pitäneet tontun kartalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Kiitos myös sille yhdelle Kankaanpään yhteislyseon opettajalle, joka ennen oppitunnin alkua kysyi minulta: onko tuo uutta muotia vai onko sinulla paita väärinpäin päällä? Kyllä se paita väärinpäin oli, tämä oli vain yksi pieni esimerkki siitä, mitä kiireessä joskus tulee tehdyksi. Syyslukukauden koulutyö on joka tapauksessa takana. Mitä erityistä sinulle jäi lukukaudesta mieleen? Läppärit? Tapahtumat? Jouluruoka? Kaverit? Opettajat?
Minulle ainakin syksystä on jäänyt päällimmäisenä mieleen koulumme toisista välittävä ilmapiiri. Toisista välittäminen näkyy arkisessa koulutyössä monin eri tavoin. Kerron pari esimerkkiä, jotka ovat jääneet erityisen hyvin minulle mieleen. Mainitsin aiemmin tuon kiireen. Eräänä päivänä olin viemässä erästä oppilasta tekemään uusintakoetta. Siinä käytävää pitkin kävellessä oppilas sanoi, että vitsit sää kävelet lujaa. Jäin siinä hetkeksi miettimään näitä sanoja ja totesin, että eihän tässä mihinkään kiire ole, ei se koe karkaa eikä oma oppituntini siitä kärsi, että kävelen vähän hitaammin. Toinen ja vielä kuvaavampi esimerkki on mielestäni se avoimuus, joka koulussamme vallitsee. Eräänä päivänä muuan lukiolainen sanoi minulle, että olet viime aikoina ollut kireä, väsynyt, etkä oma iloinen itsesi. Myönnettäköön, lause osui maaliinsa. Mutta olennaista tässäkin tapauksessa oli se, että koulussamme uskalletaan sanoa ääneen jos jokin asia painaa mieltä. Tämä on sitä oikeaa välittämistä. Kysytään mitä kaverille kuuluu ja autetaan toisia. Toivottavasti tämä välittämisen ilmapiiri on tarttunut myös koulussamme tänä syksynä aloittaneisiin opettajiin, seiskoihin ja lukion ykkösiin.
Tietysti syksyn mittaan on järjestetty lukuisa joukko erilaisia tapahtumia. Niitä on nyt turha tässä ryhtyä luetteloimaan, muuten en ehtisi puheenvuorossani muuta sanoakaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette tehneet työtä yhteisten tapahtumien onnistumiseksi, kiitos myös joulujuhlamme järjestelyihin osallistuneille. Erityisesti kiitän kaikkia oppilaitamme, jotka ovat osallistuneet tapahtumiin iloisella ja reippaalla mielellä.
Mistä voisin olla kiitollinen tänä jouluna? Minä ainakin olen kiitollinen siitä, että saan kaiken kiireen ja tohinan keskellä rauhoittua joulun viettoon. Usein varoitellaan turhasta jouluhössötyksestä. Mutta mikään juhla ei kuitenkaan valmistu ilman vaivannäköä. Varokaa silti liiallista kiirettä ja pysähtykää nauttimaan. Moni ottaa vapaa-ajastakin hirveän stressin, mitä kaikkea pitääkään ehtiä tehdä kun kerran lomalla on. Viettäkää rauhallinen joulu. Minä ainakin vietän. Joulunviettoon on mukava lähteä kun tietää, että loman jälkeen saa palata, ehkä muutaman kilon lihoneena, paikkaan jossa on hyvä olla.
Toki vuoden vaihtuessa on tapana luvata jotain. Mitä sinä voisit luvata tulevalle vuodelle? Minä ainakin lupaan oppilaille että yritän pitää luokkani tietokonepöydän siistinä, lupaatko sinä muistuttaa minua tästä lupauksesta? Opettajille voisin luvata, että pidän oman työpisteeni siistinä opettajainhuoneessa. Tästä lupauksesta saan taatusti muistutuksia ilman eri pyyntöjä! Toivotan teille kaikille hyvää joulua ja onnea tulevalle vuodelle.
